Metron juttu nuorista iskelmälaulajista. Jutussa oli mukana ainakin Janne Raappana ja Mikael Konttinen. Joku kolmas vielä jutussa oli mukana, mutta en tähän hätään muista hänen nimeään. Jotain rakkausrunon kirjoittamista näissä kuvissa oli ideana. Runotkin taidettiin julkaista.

Raappanan kynä sauhuaa viimeistä päivää.

Mikael Konttinen

Vasemman puoleisen kahvikupin takaa näkyy hieman haastattelussa käytetty nauhuri. Kyllä se sieltä pomppaa vaikka sitä kuinka piilottaisi. Kuvakulmallakin oli osaa tähän. Noh eipä tuota kukaan tuolta ymmärrä että se nauhuri on. Vaikkei tämä nyt ihan uutiskuvaa olekkaan niin photoshopilla poistaminen ei mun järkeen tälläisissä tapauksissa käy.

Valkotasapainot kohilleen. Rawiin ei ole aikaa. Jos on oikeanlaiset pelit ja pensselit ja työnkulku on kunnossa niin sitten, mutta aina työnantajalla ei ole sitä uusinta sivellintä joka sinulta kotoa löytyy. :) Sitäpaitsi jpeggiä kuvaamalla voi jopa oppiakin jotain.

Setuppi vielä millä kuvasin Mikaelin. Joku canonin salama sontsan läpi kalvotettuna keltaisella kalvolla että sai suurimmat sekavalot tasattua. Tässä tapauksessa tosin melko merkityksetöntä. Sohvan takaa toinen salama jonka päällä violetti muovipussi. Kaikki muut paitsi oranssit ja vihreät kalvot olivat tuona aamuna hukassa joten pakkasin sitten tuollaisen muovipussin reppuun. Ja jumaliste sehän mätsäs Mikaelin paitaan.
Kaikki kuvat on otettu haastattelun lomassa. Tykkään monesti kuvata haastattelun lomassa koska ennemmin tai myöhemmin haastateltava unohtaa kameran. Onhan siinä kuvaajalla omat haasteensa mutta haastattelun aikana on aina hyvä jotain kuvia ainakin ottaa. Aikaakin säästyy kun ei erikseen tarvitse kuvata.
Kuvasin Mikaelin Korjaamolla ja siellä pyöri televisiossa mun kuvaama Metro-lehti rullalla. Hauska bongailla tommosia.